aarteita

Ihana Lotta lähetti minulle oikeita aarteita!

 

Nämät on minun ihka ekat oikeat silmukkamerkit. Olen muiden blogeissa ihastellut mitä kauneimpia merkkejä, mutta itsellä ei ole helminäpertelyinnostus (ainakaan vielä) herännyt. Mutta onneksi olin blogikierroksella oikeaan aikaan, ja sain nämä kauneudet itselleni. Kuin koruja, mallailin vähän jo yhtä hopeaketjussa kaulaankin. Ei tarvitse enää niitä langanpätkiä etsiä merkeiksi kun on ihan oikeita! Raaskiiko nuita käyttääkään.

Loppuun pieni valokuvapläjäys. Ollaan jo tovi asuttu uudessa asunnossa, mutta nyt vasta saatiin cd-levyt järjesteltyä, niitä on kertynyt semmoiset seitsemän metriä. Taulut on vielä laittamatta seinille.. Pieni sisustuskärpänen voisi puraista, että saisi loput nurkat järjestykseen, viimeiset laatikot purettua ja kodin kohdileen.

alstroemeria

 

 

Luna on järjestänyt levyt

 

 

Taika on auttanut

 

 

Pulma varmaan kohta päättelee nuo langanpäät

 

 

ilta-auringon viimeiset säteet

 

 

 

 

 

 

 

yllätysnuttu

Syy kesän kestäneeseen väsymykseen ja hiljaisuuteen on semmoinen, että tänne odotetaan tälle nutulle ihmiskäyttäjää ensi helmikuussa.

 

malli: elizabeth zimmermannin baby surprise jacket

lanka: ilun värjäämää 100% merinovillaa

puikot: 3 mm

lankaa kului: 65 g

 

Tuota ihanaa lankaa olin jo kauan säilyttänyt varastossani, välillä paijaillut, ja miettinyt miksikäs se haluaisi ryhtyä. Niin kauan etten enää muista aurinkoisen lämpimän värjäyksen nimeä. Merinovillan pehmeys sopii varmasti pikkuihmisen iholle. Koko on vaan tosi pieni, mahtuu varmaan ihan vain vastasyntyneelle. Mietin jo purkamista ja isommaksi neulomista, mutta on sitten varmaan ihanaa kääriä pikkunyytti synnytyslaitoksella omatekemään nuttuun. Aika paljon jännittää, viikkoja on kasassa 26, maha on iso ja sisäpuolella myllerretään usein urakalla.

 

 

Nutun neulominen oli oikein mielenkiintoista, voisin neuloa toisenkin, vähän suurempana. Uutta opin myös, en ole aiemmin tehnyt tuommoista i-cord reunaa mihinkään. Napinlävet olisi tietty voineet sijaita nyt vähän ulompana, käytössä varmaan tuo reuna hieman repsottaa. Lankaa jäi sen verran, että joskos siitä saisi jonkun mössykän nutulle kaveriksi.

 

vinnlandit

Niin kauan on aikaa vierähtänyt edellisestä, ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Jos vaikka ihan vain varovasti sukista.

malli: vinnland

lanka: colinette jitterbug

puikot: 2,5 mm

langankulutus: 105 g

Herkullista lankaa neuloa, kerrassaan. Kierrettä piisaa, ja väri on syvä, eloisa ja muutenkin mahtava. En ole vaan ihan sinut kärjestä aloituksen kanssa, kantapää ei oikein löydä oikeaa paikkaa, eikä tuo tiimalasikantapää muutenkaan ole omaan jalkaan se istuvin. Mutta kerrassaan hyvät sukat, toivotaan niille pitkää ikää sekä hyvää kulutuksen- ja värinkestoa!

 

kehräävä kissa on onnen kissa

Oltiin miehen kanssa viikonloppumatkalla Tampereella pari viikkoa sitten. Käytiin katsastamassa turistinähtävyyksiä joihin en ikinä muka ehtinyt kun asuin sielä muutaman vuoden, kymmenen vuotta sitten. Kuten esimerkiksi Lenin-museo ja Vakoilumuseo. Tallipihalla oli lammasmarkkinat. Sieltä tarttui mukaani tämmöinen. Onko se hiiri?

 

 

Eihän se hiiri ole, vaan pääsin ensi kertaa elämässäni kokeilemaan rukkia! Ystävällinen ihana ihminen jonka nimeä en muista tai muistinko edes innostuksissani kysyä (tai edes kiittää!), opetti minua kehräämään rukillaan. Ja tuntui siltä kuin kädet olisivat tienneet mitä niiden pitää tehdä, vähän kuin ajaisi polkupyörää hyvin pitkän tauon jälkeen. Geenimuisti?

Huipuintahan tässä tietysti oli se, että samaan syssyyn sain vaariltani rukin. Semmoisen perinteisen. Rakas vaarini oli tuttavaltaan sen käytettynä ostanut, olin jo aiemmin miettinyt vaarilleni että mistä voisi oman saada. Vaari on muuten lapsena kehrännyt lankaa myös. Kuulema ei sadepäivinä kannattanut valittaa ettei ole mitään tekemistä…

 

 

Kotona oli jostakin askarteluprojektista jäänyttä merinoa. Ja tuommoista siitä syntyi ensimmäisellä yrityksellä, efektilankaa, paikoin aivan liian ylikierteistä, paikoin möykkyistä, kuten eka lanka kaikilla varmaan aina. Oli niin kiire päästä koittamaan kertaamista, ettei juuri hidastella malttanut. Tai osannut tai kerennyt… Tuota testinöttöstä koeneuloin viitosen puikoilla, kyllä siitä oivan myssyn saisi jos sitä olisi nöttöstä enemmän.

 

 

Tämä taas on toka oma yritys! Ja se on jo ihan oikeaa lankaa, mistä voisin jotkut kämmekkäät neuloa. Tai siis heti kun saan kehrättyä sitä vähän lisää, tuossa on vain joku reilu parikymmentä grammaa.

 

 

Tässä sitä on tulossa lisää. Ja nyt luulen että se olisi vielä tasapaksumpaa ja -kierteisempää kuin tuo edellinen. Hyvä kun malttaa nukkua kun haluaisi vaan imeä itseensä tietoa kehräämisestä ja testailla kaikkea itse. Tämähän tietysti vie aikaa neulomiselta. Tosin seuraavan viikon ajan aikaa ei ole kehräämisellekään, lähdemme miehen kanssa kevätpyrähdykselle Istanbuliin! Viimeisissä ulkomaanreissuissa on tuntunut toistuvan tietty teema…

Ai niin tässä vielä kuva siitä koko rukista, ei saa välittää petaamattomasta sängystä ja muusta epäolennaisesta.

 

 

da-capon ystävä

 

 

 

Nam, Da-Capot on niin hyviä. Pienenä pätkikset oli kyllä parempia, mutta nyt nuo kyllä vie voiton. Da-Capon ystävä tarvitsee keittiön siivoiluun herkullisia välineitä, että siivoilukin maistuisi mukavammalle.

 

malli: ballband-dishcloth, 51 s

lanka: jotain varastopuuvillaa

puikot: 3 mm

lankaa kului: 2 x 19 g

 

Nuo on pienemmän puoleiset, vähän kämmentä isommat, mutta venyvät kastuessaan. Loistavat käytössä.

 

 

Ja kun meillä ottaa kameran esiin kuvatakseen jotain, tietää että kuvausavustajat saapuvat myös paikalle.

 

ensin niitä on yksi

 

 

sitten niitä on kaksi

 

 

kunnes kolmaskin saapuu paikalle

 

kevättakin keväthuivi

Hitsi tää on varmaan eka kerta ikinä kun neulon itselleni vaaleanpunaista (edit. köh.. eiku näköjään toka, onhan tossa baskerissakin tommosta vaaleemman punasta..). Ja tuommosta hempeetä liilaa. Vaikka aika passelisti nuo värit tuohon uuteen takkiin taitaa sopiakin. En ole edes malttanut pingoitella huivia, niin innolla se pääsi käyttöön. Pituutta moisella löytyy jo yli kaiksi ja puoli metriä, joten sihen on vallan mainio kääriytyä.

 

malli: Lacy Kerchief Scarf

lanka: Noro Silk Garden Lite 2013

puikot: 5 mm

langankulutus: 200 g

 

Muokkailin loistavaa mallia siten, etten tehnyt niitä reikäkerroksia, ja lisäykset/kavennukset tein vain joka 8. krs ohjeen kuudensien kerroksien sijaan. Oli helpompi pysyä kärryillä kun lisäykset tulee lehtipitsien kanssa tasakerroksin. Leveimmässä kohdassa huivi on semmoiset 35 cm leveä, eli pingottamalla varmaan vähän enempi.

 

Lankaa jäi jäljelle huimat muutamat metrit, kun noissa noro-kerissä tuppaa olemaan tuota hankaluuksia tuottavaa värien kohdistusongelmaa, etenkin kun keristä löytyy solmuja. Tosin noista neljästä kerästä yksi oli vallan kokonaan solmuton! Aikamoista juhlaa. Ajattelin langanlopuista virkata jotain somaa ja sievää melko sotilashenkisen takin etumusta koristamaan.

 

selittelyn makua ilmassa

Blogausintoni ei ole lopahtanut heti alkuunsa, neulomisintokaan ei ole kadoksissa, valmiita töitäkin on putkahdellut puikoilta, mutta valokuvaamisen kanssa on ollut suunnattomia hankaluuksia :) Ja ilman kuvia on ihan mälsä kertoa mistään mitään.

Milloin syy on ollut missäkin, kuvaaja, kamera ja kuvattava ei ole olleet tavoitettavissa yhtä aikaa, sää on ollut mahdoton tai muuten vain liian pimeää, tai sitten kun kaikki muut elementit on olleet kohdillaan, itse on kärsinyt juhlinnan jälkimainingeista… Tiedättehän.

Pipo ja lapaset itselle on valmistunut, kuten myös kaulahuivi mätsäämään uuteen kevättakkiin. Niistä lisää ensi numerossa, jonka lupailen julkaistuvan piakkoin! (ehkä..)

Ja ettei tämäkään olisi ihan kuvatonta selittelyä, tässä kuva taikalaatikosta.

 

sisuisat-snicket-sukat

Nämä sukkaset valmistuivat jo tuokio sitten, ja kuvatkin oli otettuna, mutta työkiiruut vievät tehokkaasti ajan ja energian. Malliin törmäsin silloin aikoja sitten kun magknits oli vielä olemassa, ja murhe oli suuri kun luulin ohjeen kadonneen ikuisesti bittiavaruuteen magknitsin loppumisen myötä. Onneksi ravelry pelasti tilanteen!

 

 

malli: snicket socks

lanka: sandnesgarn sisu

puikot: 2,5 mm

langankulutus: 75 g

 

 

Sisu on lankana aivan oivallista, ja värikartasta löytyy aina mieleisiä sävyjä. Vähän sai kyllä skarppailla kun sukat on täynnä kierrettyjä silmukoita, ja lanka halkeili aika helposti, kun se on melko löyhäkierteistä. Muutin mallia hieman, kierretyt silmukat jatkuivat kantapäähän ja varpaisiin.

Tuossa toisessa kuvassa heilahtelee yksi lempikaulahuiveistani, nororaitaa Joelle Hoversonin tapaan, aikuisten versiona eli leveämpänä ja pidempänä, tehty parisen vuotta sitten. Ne noro-langat joista olen neulonut, on kestänyt käyttöä ja kulutusta erinomaisesti. Nyt olisi testissä sukkalanka, toivottavasti kesto on yhtä hyvä kuin muissa noroissa.

 

lankakasan kasvatusta

Ei minun pitäisi luvata itselleni vähentää langan oravoimista. Tietäähän sen! Vähän kuin koittaisi lopettaa suklaan syönnin, mitään muuta ei sitten osaa ajatellakaan kuin sitä suklaata. No, nämä hurmaavat väriset ihanat vyyhdit kotiutuivat tänne tällä viikolla. Onneksi meillä asustaa toinenkin joka tykkää langoista varmaan yhtä paljon kuin minä!

Langat ovat siis kotoisin Ilulta, vaarallisen ihana blogi kun aina saa kuolata herkkujen perään.

Langat siis vasemmalta oikealle:

-”Matkalla Alabamaan” kotimainen ohut sukkalanka

-”Luokses jään” bambu/silkkisukkalanka

-”Muura-muurahainen” puuvillasukkalanka

-”Eye of the Tiger” silkki/merinohuivilanka

-”Oi katsopas vaari tuota hauvaa” merinosukkalanka

Lankavuori kasvoi siis puolella kilolla! Minun ottamat valokuvat ei tietenkään tee mitenkään oikeutta lankojen täyteläisille väreille. Noissa langoissa missä on oraranssia ja silkkiä on mitä mahtavin kiilto! Ja tuo kotimainen sukkalanka on niin rouhean villaisen tuntuista. Herkkua.

 

irlanninlangasta pipoa

Tähän pipoon ostettiin langat elokuun Irlannin matkalta. Armas sai valita ihan itse värin ja mallin ja raidoituksen myssykkäänsä.

malli: idealistipipo

lanka: donegal aran tweed (debbie bliss) 58 g

puikot: 4,5 mm

 

Lanka on siis Irlannista tuotua, vaikka samaa lankaa oliskin saanut lähilankakaupasta. Mutta matkamuistolankaa ei voita mikään! Värit ovat ihanan syvät ja sävykkäät, lanka semmoista villaista ja vähän tahmeaa, mistä pidän erityisesti. Olis varmaan täydellistä palmikkoneuleisiin. Ja County Donegalin luonto on aivan mahtavaa. (Kerry oli kans ihanaa seutua. Tai no, koko Irlanti oli!) Lapaset täytyy myös tehdä vielä tuosta langasta, settiä niinku.

 

Ollaan käyty reissaamassa sekä Irlannissa ja Islannissa. Se mikä mua muun muassa hämmästyttää noissa maissa on se, miten eri lailla villa ja lanka on esillä ja näkyvillä. Molemmat saaret ovat pullollaan lampaita. Islannissa katukuvassa näkyy monilla paikallisilla niitä kaarrokeneuleita ja lankakauppoja ei ole vaikea löytää. Kun taas Irlannissa lankakaupat ovat todella kiven alla, eikä kukaan paikallisasukas käytä minkään sortin palmikkoneuletta (ainakaan julkisesti). Ja niitä myytiin vaan niissä turismikaupoissa. Tietty lankakaupat löytyvät Reykjavikin kokoisesta kaupungista aika lailla helpommin kuin Dublinista tai Belfastista, mut ei niitä lankakauppoja niissä pienissä kylissäkään juuri ollut.