Ei sitä rakkauden määrää vain etukäteen osaa kuvitella vaikka kuinka yritti, vahvuus yllätti silti.

Neulottu on vain vähän, loppuraskauden turvotus tukahdutti kaiken, ja syntymän jälkeen meni kuukausi ihan äitiyden harjoittelussa ja tutustautuessa. Nyt ehtii silmukan silloin, toisen tällöin. Valmiita on tietty joitain, mutta saattaapi menneen talven tarvelapaset ja muut pikkuneuleet unohtua esittelemättä, onhan ne vähän tylsiä. Jos vähän etsisi sitä ajanpoikasta edes plokaamiseen muutenkin.

Tässä edes joku neuleaiheinen kuva, murmelillani on yllään kummitätini minulle neuloma nuttu, ja potkuhousut on myös äitin vanhat.

armastuksen herrasmiessukat

malli: gentleman’s sock in a railway stitch, nancy bush

lanka: noro kuryeon sock, s149

puikot: 2,5 mm

lankaa kului: 70  g

Mua kyllä ihmetyttää, että miten kamera onnistuu aina huomaamaan, että kaikesta tarkastamisesta ja varmistamisesta huolimatta se sukka tai muu kuvattava asia on sittenkin rytyssä. On se kumma. Varteen en tehnyt kavennuksia lain, vaan lähdin suoraan liikkeelle 72 silmukalla. Armastuksellani kun on niin kapoiset ja pitkät koivet. Kannat ja varpaat jäi raidoittamatta ohjeeseen kuuluvalla tavalla kun lanka oli muutenkin raidallista. Pitäs vaan muistaa ottaa erilleen ennen neulomista kantapäälle oma nöttönen lankaa, ni omaa perfektionismia ei jäisi kaihertamaan raidoituksen töksähdys jalkapöydällä.

Vähän pelottaa etukäteen, että kuinka pian sitä joutuukaan parsimispuuhiin, vahvistamattomaan kantapäähän tuo lanka tuntui himppasen heppoiselta. Ehkä se siitä pesussa tiivistyy. Hirmusti kyllä tykkäsin langasta muuten, rouheasta pinnasta ja villan tunnusta, vaikka lanka kaikessa tahmeudessaan tuntuu hitaalta neulottavalta. Mutta kiire ja suorituspaineet pois harrastuksesta!

malli: 60 silmukan sukat

lanka: colinette jitterbug

puikot: resorissa 2 mm, muutoin 2,5 mm

lankaa kului: 83 g

Itselleni neuloontui perussukkaset, hetkinä kun päässä ei kulje mikään, mutta puikot pysyy kädessä ja selkäytimestä kumpuaa sukkien neulominen. Nautin tavattomasti noista väreistä. Värjäyksen nimi on sahara, mutta mulle tuli mieleen semmoinen uhkaava taivas just ennen myrskyn puhkeamista, ehkä se on toi vaaleanpunainen tuolla joukossa. Resori (1o 1n) neulottu kiertäen, vahvistettu ranskalainen kantapää sekä omiin töppövarpaisiini loistavasti soveltuva sädekavennus varpaissa.

Nämät on minun ihka ekat oikeat silmukkamerkit. Olen muiden blogeissa ihastellut mitä kauneimpia merkkejä, mutta itsellä ei ole helminäpertelyinnostus (ainakaan vielä) herännyt. Mutta onneksi olin blogikierroksella oikeaan aikaan, ja sain nämä kauneudet itselleni. Kuin koruja, mallailin vähän jo yhtä hopeaketjussa kaulaankin. Ei tarvitse enää niitä langanpätkiä etsiä merkeiksi kun on ihan oikeita! Raaskiiko nuita käyttääkään.

Loppuun pieni valokuvapläjäys. Ollaan jo tovi asuttu uudessa asunnossa, mutta nyt vasta saatiin cd-levyt järjesteltyä, niitä on kertynyt semmoiset seitsemän metriä. Taulut on vielä laittamatta seinille.. Pieni sisustuskärpänen voisi puraista, että saisi loput nurkat järjestykseen, viimeiset laatikot purettua ja kodin kohdileen.

alstroemeria

Luna on järjestänyt levyt

Taika on auttanut

Pulma varmaan kohta päättelee nuo langanpäät

ilta-auringon viimeiset säteet

malli: elizabeth zimmermannin baby surprise jacket

lanka: ilun värjäämää 100% merinovillaa

puikot: 3 mm

lankaa kului: 65 g

Tuota ihanaa lankaa olin jo kauan säilyttänyt varastossani, välillä paijaillut, ja miettinyt miksikäs se haluaisi ryhtyä. Niin kauan etten enää muista aurinkoisen lämpimän värjäyksen nimeä. Merinovillan pehmeys sopii varmasti pikkuihmisen iholle. Koko on vaan tosi pieni, mahtuu varmaan ihan vain vastasyntyneelle. Mietin jo purkamista ja isommaksi neulomista, mutta on sitten varmaan ihanaa kääriä pikkunyytti synnytyslaitoksella omatekemään nuttuun. Aika paljon jännittää, viikkoja on kasassa 26, maha on iso ja sisäpuolella myllerretään usein urakalla.

Nutun neulominen oli oikein mielenkiintoista, voisin neuloa toisenkin, vähän suurempana. Uutta opin myös, en ole aiemmin tehnyt tuommoista i-cord reunaa mihinkään. Napinlävet olisi tietty voineet sijaita nyt vähän ulompana, käytössä varmaan tuo reuna hieman repsottaa. Lankaa jäi sen verran, että joskos siitä saisi jonkun mössykän nutulle kaveriksi.

Niin kauan on aikaa vierähtänyt edellisestä, ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Jos vaikka ihan vain varovasti sukista.

malli: vinnland

lanka: colinette jitterbug

puikot: 2,5 mm

langankulutus: 105 g

Herkullista lankaa neuloa, kerrassaan. Kierrettä piisaa, ja väri on syvä, eloisa ja muutenkin mahtava. En ole vaan ihan sinut kärjestä aloituksen kanssa, kantapää ei oikein löydä oikeaa paikkaa, eikä tuo tiimalasikantapää muutenkaan ole omaan jalkaan se istuvin. Mutta kerrassaan hyvät sukat, toivotaan niille pitkää ikää sekä hyvää kulutuksen- ja värinkestoa!

Eihän se hiiri ole, vaan pääsin ensi kertaa elämässäni kokeilemaan rukkia! Ystävällinen ihana ihminen jonka nimeä en muista tai muistinko edes innostuksissani kysyä (tai edes kiittää!), opetti minua kehräämään rukillaan. Ja tuntui siltä kuin kädet olisivat tienneet mitä niiden pitää tehdä, vähän kuin ajaisi polkupyörää hyvin pitkän tauon jälkeen. Geenimuisti?

Huipuintahan tässä tietysti oli se, että samaan syssyyn sain vaariltani rukin. Semmoisen perinteisen. Rakas vaarini oli tuttavaltaan sen käytettynä ostanut, olin jo aiemmin miettinyt vaarilleni että mistä voisi oman saada. Vaari on muuten lapsena kehrännyt lankaa myös. Kuulema ei sadepäivinä kannattanut valittaa ettei ole mitään tekemistä…

Kotona oli jostakin askarteluprojektista jäänyttä merinoa. Ja tuommoista siitä syntyi ensimmäisellä yrityksellä, efektilankaa, paikoin aivan liian ylikierteistä, paikoin möykkyistä, kuten eka lanka kaikilla varmaan aina. Oli niin kiire päästä koittamaan kertaamista, ettei juuri hidastella malttanut. Tai osannut tai kerennyt… Tuota testinöttöstä koeneuloin viitosen puikoilla, kyllä siitä oivan myssyn saisi jos sitä olisi nöttöstä enemmän.

Tämä taas on toka oma yritys! Ja se on jo ihan oikeaa lankaa, mistä voisin jotkut kämmekkäät neuloa. Tai siis heti kun saan kehrättyä sitä vähän lisää, tuossa on vain joku reilu parikymmentä grammaa.

Tässä sitä on tulossa lisää. Ja nyt luulen että se olisi vielä tasapaksumpaa ja -kierteisempää kuin tuo edellinen. Hyvä kun malttaa nukkua kun haluaisi vaan imeä itseensä tietoa kehräämisestä ja testailla kaikkea itse. Tämähän tietysti vie aikaa neulomiselta. Tosin seuraavan viikon ajan aikaa ei ole kehräämisellekään, lähdemme miehen kanssa kevätpyrähdykselle Istanbuliin! Viimeisissä ulkomaanreissuissa on tuntunut toistuvan tietty teema…

Ai niin tässä vielä kuva siitä koko rukista, ei saa välittää petaamattomasta sängystä ja muusta epäolennaisesta.

Nam, Da-Capot on niin hyviä. Pienenä pätkikset oli kyllä parempia, mutta nyt nuo kyllä vie voiton. Da-Capon ystävä tarvitsee keittiön siivoiluun herkullisia välineitä, että siivoilukin maistuisi mukavammalle.

malli: ballband-dishcloth, 51 s

lanka: jotain varastopuuvillaa

puikot: 3 mm

lankaa kului: 2 x 19 g

Nuo on pienemmän puoleiset, vähän kämmentä isommat, mutta venyvät kastuessaan. Loistavat käytössä.

Ja kun meillä ottaa kameran esiin kuvatakseen jotain, tietää että kuvausavustajat saapuvat myös paikalle.

ensin niitä on yksi

sitten niitä on kaksi

kunnes kolmaskin saapuu paikalle

malli: Lacy Kerchief Scarf

lanka: Noro Silk Garden Lite 2013

puikot: 5 mm

langankulutus: 200 g

Muokkailin loistavaa mallia siten, etten tehnyt niitä reikäkerroksia, ja lisäykset/kavennukset tein vain joka 8. krs ohjeen kuudensien kerroksien sijaan. Oli helpompi pysyä kärryillä kun lisäykset tulee lehtipitsien kanssa tasakerroksin. Leveimmässä kohdassa huivi on semmoiset 35 cm leveä, eli pingottamalla varmaan vähän enempi.

Lankaa jäi jäljelle huimat muutamat metrit, kun noissa noro-kerissä tuppaa olemaan tuota hankaluuksia tuottavaa värien kohdistusongelmaa, etenkin kun keristä löytyy solmuja. Tosin noista neljästä kerästä yksi oli vallan kokonaan solmuton! Aikamoista juhlaa. Ajattelin langanlopuista virkata jotain somaa ja sievää melko sotilashenkisen takin etumusta koristamaan.

Milloin syy on ollut missäkin, kuvaaja, kamera ja kuvattava ei ole olleet tavoitettavissa yhtä aikaa, sää on ollut mahdoton tai muuten vain liian pimeää, tai sitten kun kaikki muut elementit on olleet kohdillaan, itse on kärsinyt juhlinnan jälkimainingeista… Tiedättehän.

Pipo ja lapaset itselle on valmistunut, kuten myös kaulahuivi mätsäämään uuteen kevättakkiin. Niistä lisää ensi numerossa, jonka lupailen julkaistuvan piakkoin! (ehkä..)

Ja ettei tämäkään olisi ihan kuvatonta selittelyä, tässä kuva taikalaatikosta.

malli: snicket socks

lanka: sandnesgarn sisu

puikot: 2,5 mm

langankulutus: 75 g

Sisu on lankana aivan oivallista, ja värikartasta löytyy aina mieleisiä sävyjä. Vähän sai kyllä skarppailla kun sukat on täynnä kierrettyjä silmukoita, ja lanka halkeili aika helposti, kun se on melko löyhäkierteistä. Muutin mallia hieman, kierretyt silmukat jatkuivat kantapäähän ja varpaisiin.

Tuossa toisessa kuvassa heilahtelee yksi lempikaulahuiveistani, nororaitaa Joelle Hoversonin tapaan, aikuisten versiona eli leveämpänä ja pidempänä, tehty parisen vuotta sitten. Ne noro-langat joista olen neulonut, on kestänyt käyttöä ja kulutusta erinomaisesti. Nyt olisi testissä sukkalanka, toivottavasti kesto on yhtä hyvä kuin muissa noroissa.