kehräävä kissa on onnen kissa

Oltiin miehen kanssa viikonloppumatkalla Tampereella pari viikkoa sitten. Käytiin katsastamassa turistinähtävyyksiä joihin en ikinä muka ehtinyt kun asuin sielä muutaman vuoden, kymmenen vuotta sitten. Kuten esimerkiksi Lenin-museo ja Vakoilumuseo. Tallipihalla oli lammasmarkkinat. Sieltä tarttui mukaani tämmöinen. Onko se hiiri?

 

 

Eihän se hiiri ole, vaan pääsin ensi kertaa elämässäni kokeilemaan rukkia! Ystävällinen ihana ihminen jonka nimeä en muista tai muistinko edes innostuksissani kysyä (tai edes kiittää!), opetti minua kehräämään rukillaan. Ja tuntui siltä kuin kädet olisivat tienneet mitä niiden pitää tehdä, vähän kuin ajaisi polkupyörää hyvin pitkän tauon jälkeen. Geenimuisti?

Huipuintahan tässä tietysti oli se, että samaan syssyyn sain vaariltani rukin. Semmoisen perinteisen. Rakas vaarini oli tuttavaltaan sen käytettynä ostanut, olin jo aiemmin miettinyt vaarilleni että mistä voisi oman saada. Vaari on muuten lapsena kehrännyt lankaa myös. Kuulema ei sadepäivinä kannattanut valittaa ettei ole mitään tekemistä…

 

 

Kotona oli jostakin askarteluprojektista jäänyttä merinoa. Ja tuommoista siitä syntyi ensimmäisellä yrityksellä, efektilankaa, paikoin aivan liian ylikierteistä, paikoin möykkyistä, kuten eka lanka kaikilla varmaan aina. Oli niin kiire päästä koittamaan kertaamista, ettei juuri hidastella malttanut. Tai osannut tai kerennyt… Tuota testinöttöstä koeneuloin viitosen puikoilla, kyllä siitä oivan myssyn saisi jos sitä olisi nöttöstä enemmän.

 

 

Tämä taas on toka oma yritys! Ja se on jo ihan oikeaa lankaa, mistä voisin jotkut kämmekkäät neuloa. Tai siis heti kun saan kehrättyä sitä vähän lisää, tuossa on vain joku reilu parikymmentä grammaa.

 

 

Tässä sitä on tulossa lisää. Ja nyt luulen että se olisi vielä tasapaksumpaa ja -kierteisempää kuin tuo edellinen. Hyvä kun malttaa nukkua kun haluaisi vaan imeä itseensä tietoa kehräämisestä ja testailla kaikkea itse. Tämähän tietysti vie aikaa neulomiselta. Tosin seuraavan viikon ajan aikaa ei ole kehräämisellekään, lähdemme miehen kanssa kevätpyrähdykselle Istanbuliin! Viimeisissä ulkomaanreissuissa on tuntunut toistuvan tietty teema…

Ai niin tässä vielä kuva siitä koko rukista, ei saa välittää petaamattomasta sängystä ja muusta epäolennaisesta.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”kehräävä kissa on onnen kissa

  1. Ihanaa lankaa ja kaunis, kaunis rukki! Itsekin olen tuollaisesta vanhasta haaveillut; kunpa jostakin moisen hyväkuntoisen löytäisi (ja vielä oppisi kehräämäänkin).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s