Teellä värjäten sopivampaa sävyä

Syksyinen virkkuuprojektini (saa nähdä minkä vuoden syksyksi valmistuu) kaipasi vähän syksyisempiä värejä. Oranssi lanka jonka lankajemmastani löysin oli räikeää ja jotenkin kylmää sävyltään, joten keitin kattilallisen vahvaa teetä ja upotin vyyhdin sinne. Annoin liemen jäähtyä lankoineen kaikessa rauhassa, ja huuhtelun jälkeinen sävy langassa oli aivan täydellinen okraisen oranssi.

Tässä hiemän ennen – jälkeen kuvavertailua.

Oranssi ennen

Oranssi jälkeen

Ystäväni ihanassa Pingurun-blogissa on muuten hyvät ohjeet teellä värjäämiseen, jos homma ei ole ennestään tuttu. Muutenkin kannattaa blogiin tutustua, mahtavia tee se itse -ideoita montaa sorttia.

Advertisement

Keskeneräistä

Kevätsiivouksen yhteydessä kaivoin kaikki keskeneräiset sukankutimet nurkista ja kassin pohjilta ja muista piilopaikoista yhteen läjään. Ja aika monta niitä onkin! Keskenerisyyksiin on varmaan yhtä monta syytä kuin on projektejakin. Yksi unohtui vanhan laukun uumeniin kun vaihdoin uuteen, yhdessä alkoi väri ja malli tökkiä, yhdessä taas lanka… Yhden löysin lastenhuoneesta, se oli siellä neulonnan alla kun tyttöä vielä piti nukuttaa aktiivisemmin, sitä siis ei ole ainakaan vuoteen edistetty…

Positiivista on että viidessä parissa on jo yksilöt olemassa. Olisikohan jo aika neuloa niille kaksiloita?

Ystävänpäivänä

Hyvää Ystävänpäivää!

Neulomisnurkkani

Raiku esitteli oman neulomispisteensä täällä, ja mietti että miltä muilla mahtaa näyttää. Tänään räpsäisin pari kuvaa omasta neulomisnurkkauksestani, joten tälläistä täällä on.

Tässä kulmassa sohvaa yleensä istun neulomassa, tietokone mukavasti ulottuvilla. Lipasto on syönyt itsensä täyteen lankaa, sen edessä korissa on isompia keskeneräisiä. Lipaston päällä on pienempiä keskeneräisiä, sinne heitän neuleen aina käsistäni suojaan kissoilta ja lapselta.

Lipaston päältä löytyy puisesta laatikosta pyöröpuikot, mustassa peltirasiassa majailevat sukkapuikot, oravapurkissa on neuloja ja pikkusälää, valkoinen puinen ompelurasia sisältää kaikean sen tärkeän, mittanauhat, puikkomitan, sakset, silmukkamerkit, hakaneuloja ja muita neuloja, jne. Itselle ajankohtaiset neulekirjat, muistikirja, lehtipino, ja liian iso kasa niitä keskeneräisiä. Siistin vielä aika paljon tuota keskeneräiskasaa ennen kuvan ottoa, noilla jäljelle jääneillä on joitain mahdollisuuksia valmistuakin joskus. Mulla on tapana aloittaa surutta töitä, vaikka tiedän ettei ne valmistuisi, testata tekniikoita, tehdä mallitilkkuja valmiiksi ja muuta sellaista, ja sen sijaan että purkaisin ne heti, ne päätyvät läjiintymään tuonne.

Sohvan toisesta päästä on paikka jossa usein päivisin valoisaan aikaan istun neulomassa. Äidin isän äidin vanha kiikkustuoli. Siinä on huippuhyvä istua, ja voi paremmin osallistua lapsen puuhasteluihin. Kukkapöydän alla on käsityölehtiarkisto, joka kaipaisi suurta läpikäyntiä, siellä on lehtiä viime vuosituhannelta, joista taatusti en koskaan mitään tule tekemään. Mutta mieluummin sitä vain pesiytyy neulomaan.

murmelini

Aikaa on kulunut viimeisestä, ja kauan odotettu (42+0) tyttäreni on syntynyt ja kasvanut. Nyt sunnuntaina jo kahdeksan viikkoa tulee täyteen. Ihmeellistä ja ihanaa. Pakahduttavaa.

Ei sitä rakkauden määrää vain etukäteen osaa kuvitella vaikka kuinka yritti, vahvuus yllätti silti.

Neulottu on vain vähän, loppuraskauden turvotus tukahdutti kaiken, ja syntymän jälkeen meni kuukausi ihan äitiyden harjoittelussa ja tutustautuessa. Nyt ehtii silmukan silloin, toisen tällöin. Valmiita on tietty joitain, mutta saattaapi menneen talven tarvelapaset ja muut pikkuneuleet unohtua esittelemättä, onhan ne vähän tylsiä. Jos vähän etsisi sitä ajanpoikasta edes plokaamiseen muutenkin.

Tässä edes joku neuleaiheinen kuva, murmelillani on yllään kummitätini minulle neuloma nuttu, ja potkuhousut on myös äitin vanhat.

aarteita

Ihana Lotta lähetti minulle oikeita aarteita!

 

Nämät on minun ihka ekat oikeat silmukkamerkit. Olen muiden blogeissa ihastellut mitä kauneimpia merkkejä, mutta itsellä ei ole helminäpertelyinnostus (ainakaan vielä) herännyt. Mutta onneksi olin blogikierroksella oikeaan aikaan, ja sain nämä kauneudet itselleni. Kuin koruja, mallailin vähän jo yhtä hopeaketjussa kaulaankin. Ei tarvitse enää niitä langanpätkiä etsiä merkeiksi kun on ihan oikeita! Raaskiiko nuita käyttääkään.

Loppuun pieni valokuvapläjäys. Ollaan jo tovi asuttu uudessa asunnossa, mutta nyt vasta saatiin cd-levyt järjesteltyä, niitä on kertynyt semmoiset seitsemän metriä. Taulut on vielä laittamatta seinille.. Pieni sisustuskärpänen voisi puraista, että saisi loput nurkat järjestykseen, viimeiset laatikot purettua ja kodin kohdileen.

alstroemeria

 

 

Luna on järjestänyt levyt

 

 

Taika on auttanut

 

 

Pulma varmaan kohta päättelee nuo langanpäät

 

 

ilta-auringon viimeiset säteet

 

 

 

 

 

 

selittelyn makua ilmassa

Blogausintoni ei ole lopahtanut heti alkuunsa, neulomisintokaan ei ole kadoksissa, valmiita töitäkin on putkahdellut puikoilta, mutta valokuvaamisen kanssa on ollut suunnattomia hankaluuksia :) Ja ilman kuvia on ihan mälsä kertoa mistään mitään.

Milloin syy on ollut missäkin, kuvaaja, kamera ja kuvattava ei ole olleet tavoitettavissa yhtä aikaa, sää on ollut mahdoton tai muuten vain liian pimeää, tai sitten kun kaikki muut elementit on olleet kohdillaan, itse on kärsinyt juhlinnan jälkimainingeista… Tiedättehän.

Pipo ja lapaset itselle on valmistunut, kuten myös kaulahuivi mätsäämään uuteen kevättakkiin. Niistä lisää ensi numerossa, jonka lupailen julkaistuvan piakkoin! (ehkä..)

Ja ettei tämäkään olisi ihan kuvatonta selittelyä, tässä kuva taikalaatikosta.

lankakasan kasvatusta

Ei minun pitäisi luvata itselleni vähentää langan oravoimista. Tietäähän sen! Vähän kuin koittaisi lopettaa suklaan syönnin, mitään muuta ei sitten osaa ajatellakaan kuin sitä suklaata. No, nämä hurmaavat väriset ihanat vyyhdit kotiutuivat tänne tällä viikolla. Onneksi meillä asustaa toinenkin joka tykkää langoista varmaan yhtä paljon kuin minä!

Langat ovat siis kotoisin Ilulta, vaarallisen ihana blogi kun aina saa kuolata herkkujen perään.

Langat siis vasemmalta oikealle:

-”Matkalla Alabamaan” kotimainen ohut sukkalanka

-”Luokses jään” bambu/silkkisukkalanka

-”Muura-muurahainen” puuvillasukkalanka

-”Eye of the Tiger” silkki/merinohuivilanka

-”Oi katsopas vaari tuota hauvaa” merinosukkalanka

Lankavuori kasvoi siis puolella kilolla! Minun ottamat valokuvat ei tietenkään tee mitenkään oikeutta lankojen täyteläisille väreille. Noissa langoissa missä on oraranssia ja silkkiä on mitä mahtavin kiilto! Ja tuo kotimainen sukkalanka on niin rouhean villaisen tuntuista. Herkkua.

koppakuoriaisia

Täällä on taidettu olla kovin kiltteinä viime vuonna, ainakin siitä lahjavuoresta mikä kuusen alla aattona oli! Paketeista paljastui monen monta miellyttävää asiaa. Eräs ehdottomista lemppareista oli armaalta saatu koppakuoriaispussi.

 

 

 

Pussihan on siis tarkoitettu tähän tarkoitukseen:

 

 

Eli suojaamaan käsveskassa mukana kulkevaa sukkaneuletta ja puisia puikkoja. Tämmöistä on etsitty pitkään ja hartaasti, Täydellinen on vaan ollut kateissa. Kunnes sain sen paketista!

 

Koppakuoriaiset on muutenkin aika huippu juttu. Oon pienestä asti niistä tykännyt, muistan kun mummolan pihalla jo ne oli kauneimpia kaikista, valossa välkkyivät kaikissa väreissä. Niitä sitten oli koitettava salakuljettaa kotiin, lemmikeiksi. Äiti ei vissiin kauheesti ollut tykännyt, kun taskun pohjalta löytänyt unohtuneet liiskaantuneet aarteet… Tässä ois kuva mun ekasta tatuloinnista.

 

 

Takin taskukin sai uuden koristeen. 

 

 

Merkin ostin jo viime vuonna Vanhan joulumyyjäisistä, nyt vasta löysin sille oikean paikan. Sieltä taitaa olla myös tuo koppispussukka hankittu. Tarinoita Suomesta, huhtadesign.

 

Tämmöinen taas kulkee aina maskottina takintaskussa! Armaani on sen jostain löytänyt ja mulle lahjoittanut. Se on varmaan ollut jonkun avaimenperänä, sitten hajonnut, kadonnut ja löydetty. Sisällä taitaa olla ihan aito ja oikea koppis, josta muuten on aika vaikea ottaa kuvaa. Ainaski niin että ne metallihohdot näkyis. Aina lähellä ne lapsuuden värit ja sen lämpimän auringon paiste.

 

 

Kun kameran ottaa esille,niin… Ei kestä kauaa kun avustajat on paikalla myös, tällä kertaa se on Taika.

 

 

Rauhallista Joulua!

 

Ihanan lämmintunnelmaista Joulua kaikille. Kuvitelkaa että tuolla kulhossa on vielä pähkinä-rusinasekoitusta, se on vaan niin herkkua ettei edes kameraa kerkiä ottamaan esille ennen kuin kippo on jo vajaa. Nautitaan kynttilöistä, yhdessäolosta, kuusentuoksusta, rauhasta, pähkinöistä ja pipareista, villasukista sekä tietysti suklaasta, kaikista niistä pienistä asioista mitkä tekevät itse kullekin joulun. Vaikka tänä aattona meidän perinteet vähän rikkoutui, nähtiin lumiukkoanimaatio ihan kokonaan alusta loppuun! Aina se on tarkoitus katsoa, mutta mistäkin syystä jäänyt väliin.

 

 

Tonttuloitakin vähän askartelin. Nämä herrat tulivat semmoisesta valmiista paketista, piti vaan vähän näprätä ja ommella ja liimailla.