Teellä värjäten sopivampaa sävyä

Syksyinen virkkuuprojektini (saa nähdä minkä vuoden syksyksi valmistuu) kaipasi vähän syksyisempiä värejä. Oranssi lanka jonka lankajemmastani löysin oli räikeää ja jotenkin kylmää sävyltään, joten keitin kattilallisen vahvaa teetä ja upotin vyyhdin sinne. Annoin liemen jäähtyä lankoineen kaikessa rauhassa, ja huuhtelun jälkeinen sävy langassa oli aivan täydellinen okraisen oranssi.

Tässä hiemän ennen – jälkeen kuvavertailua.

Ystäväni ihanassa Pingurun-blogissa on muuten hyvät ohjeet teellä värjäämiseen, jos homma ei ole ennestään tuttu. Muutenkin kannattaa blogiin tutustua, mahtavia tee se itse -ideoita montaa sorttia.

Nuoren herran neuletakki

Äitini antoi minulle viime vuonna syntymäpäivälahjaksi lankaa, käskien neuloa langasta veljenpojalleni nauletakki. Viimein takki valmistui, ja pääsi nuorelle herralle lämmikkeeksi. Kokokin taisi osua aika nappiin (semmoinen noin 92 senttiselle), vaikka suunnittelin mallin ihan itse.

Takki on neulottu ylhäältä alaspäin, joten yhtään neulottavaa saumaa ei tullut. Lankana tuommoinen itseraidoittuva vähän paksumpi sukkalanka, varmasti kestää siis käyttöä ja pesemistä.

Nuoren herran neuletakki

lanka: ONline Supersocke 6-ply

puikot: 3,5 mm

langankulutus: 168 g

Sitten voisin miettiä villapaitaa tuolle omalle isolle tyttöselleni, jos nyt aloittaisin, ehkä saattaisi olla syksyllä valmista. Ainakin nyt nuo lankapallerot inspiroisivat. Orkidean sain kukkimaan uudestaan, mutta hassusti teki tuonne lehden alle piiloon kukkansa.

kehräävä kissa on onnen kissa

Oltiin miehen kanssa viikonloppumatkalla Tampereella pari viikkoa sitten. Käytiin katsastamassa turistinähtävyyksiä joihin en ikinä muka ehtinyt kun asuin sielä muutaman vuoden, kymmenen vuotta sitten. Kuten esimerkiksi Lenin-museo ja Vakoilumuseo. Tallipihalla oli lammasmarkkinat. Sieltä tarttui mukaani tämmöinen. Onko se hiiri?

 

 

Eihän se hiiri ole, vaan pääsin ensi kertaa elämässäni kokeilemaan rukkia! Ystävällinen ihana ihminen jonka nimeä en muista tai muistinko edes innostuksissani kysyä (tai edes kiittää!), opetti minua kehräämään rukillaan. Ja tuntui siltä kuin kädet olisivat tienneet mitä niiden pitää tehdä, vähän kuin ajaisi polkupyörää hyvin pitkän tauon jälkeen. Geenimuisti?

Huipuintahan tässä tietysti oli se, että samaan syssyyn sain vaariltani rukin. Semmoisen perinteisen. Rakas vaarini oli tuttavaltaan sen käytettynä ostanut, olin jo aiemmin miettinyt vaarilleni että mistä voisi oman saada. Vaari on muuten lapsena kehrännyt lankaa myös. Kuulema ei sadepäivinä kannattanut valittaa ettei ole mitään tekemistä…

 

 

Kotona oli jostakin askarteluprojektista jäänyttä merinoa. Ja tuommoista siitä syntyi ensimmäisellä yrityksellä, efektilankaa, paikoin aivan liian ylikierteistä, paikoin möykkyistä, kuten eka lanka kaikilla varmaan aina. Oli niin kiire päästä koittamaan kertaamista, ettei juuri hidastella malttanut. Tai osannut tai kerennyt… Tuota testinöttöstä koeneuloin viitosen puikoilla, kyllä siitä oivan myssyn saisi jos sitä olisi nöttöstä enemmän.

 

 

Tämä taas on toka oma yritys! Ja se on jo ihan oikeaa lankaa, mistä voisin jotkut kämmekkäät neuloa. Tai siis heti kun saan kehrättyä sitä vähän lisää, tuossa on vain joku reilu parikymmentä grammaa.

 

 

Tässä sitä on tulossa lisää. Ja nyt luulen että se olisi vielä tasapaksumpaa ja -kierteisempää kuin tuo edellinen. Hyvä kun malttaa nukkua kun haluaisi vaan imeä itseensä tietoa kehräämisestä ja testailla kaikkea itse. Tämähän tietysti vie aikaa neulomiselta. Tosin seuraavan viikon ajan aikaa ei ole kehräämisellekään, lähdemme miehen kanssa kevätpyrähdykselle Istanbuliin! Viimeisissä ulkomaanreissuissa on tuntunut toistuvan tietty teema…

Ai niin tässä vielä kuva siitä koko rukista, ei saa välittää petaamattomasta sängystä ja muusta epäolennaisesta.

 

lankakasan kasvatusta

Ei minun pitäisi luvata itselleni vähentää langan oravoimista. Tietäähän sen! Vähän kuin koittaisi lopettaa suklaan syönnin, mitään muuta ei sitten osaa ajatellakaan kuin sitä suklaata. No, nämä hurmaavat väriset ihanat vyyhdit kotiutuivat tänne tällä viikolla. Onneksi meillä asustaa toinenkin joka tykkää langoista varmaan yhtä paljon kuin minä!

Langat ovat siis kotoisin Ilulta, vaarallisen ihana blogi kun aina saa kuolata herkkujen perään.

Langat siis vasemmalta oikealle:

-”Matkalla Alabamaan” kotimainen ohut sukkalanka

-”Luokses jään” bambu/silkkisukkalanka

-”Muura-muurahainen” puuvillasukkalanka

-”Eye of the Tiger” silkki/merinohuivilanka

-”Oi katsopas vaari tuota hauvaa” merinosukkalanka

Lankavuori kasvoi siis puolella kilolla! Minun ottamat valokuvat ei tietenkään tee mitenkään oikeutta lankojen täyteläisille väreille. Noissa langoissa missä on oraranssia ja silkkiä on mitä mahtavin kiilto! Ja tuo kotimainen sukkalanka on niin rouhean villaisen tuntuista. Herkkua.