Neulomisnurkkani

Raiku esitteli oman neulomispisteensä täällä, ja mietti että miltä muilla mahtaa näyttää. Tänään räpsäisin pari kuvaa omasta neulomisnurkkauksestani, joten tälläistä täällä on.

Tässä kulmassa sohvaa yleensä istun neulomassa, tietokone mukavasti ulottuvilla. Lipasto on syönyt itsensä täyteen lankaa, sen edessä korissa on isompia keskeneräisiä. Lipaston päällä on pienempiä keskeneräisiä, sinne heitän neuleen aina käsistäni suojaan kissoilta ja lapselta.

Lipaston päältä löytyy puisesta laatikosta pyöröpuikot, mustassa peltirasiassa majailevat sukkapuikot, oravapurkissa on neuloja ja pikkusälää, valkoinen puinen ompelurasia sisältää kaikean sen tärkeän, mittanauhat, puikkomitan, sakset, silmukkamerkit, hakaneuloja ja muita neuloja, jne. Itselle ajankohtaiset neulekirjat, muistikirja, lehtipino, ja liian iso kasa niitä keskeneräisiä. Siistin vielä aika paljon tuota keskeneräiskasaa ennen kuvan ottoa, noilla jäljelle jääneillä on joitain mahdollisuuksia valmistuakin joskus. Mulla on tapana aloittaa surutta töitä, vaikka tiedän ettei ne valmistuisi, testata tekniikoita, tehdä mallitilkkuja valmiiksi ja muuta sellaista, ja sen sijaan että purkaisin ne heti, ne päätyvät läjiintymään tuonne.

Sohvan toisesta päästä on paikka jossa usein päivisin valoisaan aikaan istun neulomassa. Äidin isän äidin vanha kiikkustuoli. Siinä on huippuhyvä istua, ja voi paremmin osallistua lapsen puuhasteluihin. Kukkapöydän alla on käsityölehtiarkisto, joka kaipaisi suurta läpikäyntiä, siellä on lehtiä viime vuosituhannelta, joista taatusti en koskaan mitään tule tekemään. Mutta mieluummin sitä vain pesiytyy neulomaan.